sunnuntai 30. elokuuta 2015

Viikon varrelta

karuselli

vauva rattaissa

täysikuu

venetsialaiset

vaatetanko

syksyä

Onneksi on isoveljet! Yksi heitä vei likan linnanmäelle hurvittelemaan. Loppuillasta menin sinne vähän kuvailemaan ja nappaamaan väsyneen ja iloisen tytön kyytiin. Onhan lintsi ihan kiva paikka, mutta kokopäivän pyöritysreissut ei oo yhtään mun mieleen. Ei sillä että pää muka kestäisi pyöritystä, iskä meillä hoitaa laitekaveruuden, minä vaan seuraneiteilen. Kummasti sitä seuraneitinäkin päivän mittaan väsähtää. Tuollainen parituntinen kuvausreissu oli just passeli.

Saatiin vaarilaan vauvavieras yökylään. Onhan hän niin ihana! Tulee vähän ikävä vauvaperheaikaa. Toisaalta taas... Aika aikansa kutakin, nauttikoon seuraava sukupolvi nyt tuosta mahtavasta elämänvaiheesta.

Täysikuu ja venetsialaiset ihailtiin samana iltana. Elokuun pimeät illat ja yöt on ihania. Vähän kun olisi vielä lämpimämpää, olisi loppukesän fiilis täydellinen. Elokuu on lempikuukausiani, tykkään "kypsästä" kesästä joka silloin jo on.

Eilen siivouspäivänä oli tarkoitus suunnata muutamaan puistoon kirppuilemaan, vaan vietinkin sitten siivouspäivää kotona. Ai kauhee kuinka pölyä kertyy kun ei koko kesänä juurikaan pölyhuiskaa heiluttele. Ja pyykkivuorta vastaan saa aina ja koko ajan taistella. Melkeen voitolla oon kun pesukone on pöyrinyt moneen kertaan viikonloppuna. Nooo, ensi viikolla lakanat vaihtoon ja sittenhän sitä taas pyykättävää riittää.

Koivun lehtiä alkaa jo jonkin verran maassa olemaan. Kuivuusko ne tiputtaa vai onko jo syksyä ilmassa? Niin tai näin, mukavaa ensi viikkoa!

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Kaksi viikkoa otti...

aamupala

ikkunan takana

pyykki

valon kajo

...ennen kuin saatiin arki rullaamaan omalla painollaan. Muksut otti arkensa ja koulunsa kivuttomasti haltuun, muutama väsyneempi aamu ja se oli siinä. Aikaiset aamut, työpäivät, pyykkirumba, kauppareissut, ruuanlaitto, riittävä yöuni, huushollin siivoaminen... Miten tää kaikki onkin tänä vuonna ollut niin tahmaa ja takkusta! Onneksi aurinko paistaa ja linnut laulaa, kyllä se paisteessa tarpominen on niin paljon mukavampaa kuin tehdä sama sateessa ja synkkyydessä.

Iloja tulevaan viikkoon!

maanantai 10. elokuuta 2015

Täysihoidossa mummon mökillä


Järvellä

Tikkakisa

Sateen jälkeen

Hiekkaa varpaissa

Sammakko

Koivikko

Vuosirenkaat

Viimeisellä lomaviikolla oltiin täysihodossa mummon mökillä. Mitään ei saa/tarvitse tehdä, koska "...ei tarvitse auttaa koska meillä on oma tapa tehdä ja tiedetään mikä mihinkin tulee..." vastattiin kun tarjoutui apumieheksi. Yksi kuusi porukalla kaadettiin ja pölleiksi hakattiin, siinäpä ne hommat oli. Tiukkoja tikkakisoja, kalastamista, pihakeinussa löhöilyä, koivunlatvojen tuijottelua, järvikävelyjä. Sellaista suloista suvipuuhaa oli ohjelmassa.

Tytöillä oli taas sammakkoboxihommat. Joku kesä rakensivat lautalaatikon ja sinne keräävät sammakoita. On sammalta ja muuta kasvillisuutta, vesiastiaa ja kivenkoloa. Oon antanu niiden touhuta. Vaikka välillä miettiikin, että onkohan toi nyt ihan ok. Kyllä ne sammakot aina päästetään vapauteen, kun on ensin yks yö pidetty "lellikkinä". Tänä vuonna selvittiin erojen hetkistä itkemättä. Viime vuonna kyyneleitä vuodatettiin ihan vuolaasti. Sen täydellisimmän sammakon ikinä perään. 

Pienenä likkana omassa mummolassa ihmettelin, kun koko aika piti syödä. Aamupala, välikahvit, lounas, välikahvit, välipala, iltaruoka, iltakahvit, saunamakkarat, iltapala. Edellinen ruoka ei ollut kerennyt laskeutua kun jo seuraavaa syötiin. Äiti jatkaa äitinsä jalanjäljissä, myös mummon mökillä syödään koko ajan. "Ottakaa vähän huikopalaa", "keitetäänpä kahvit", "tulkaahan syömään". Löysä mekko tai kuminauhavyötäröiset housut on paras vaatekerta mummon mökille. Kyllä nimittäin maistuu, kesäkeittiössä avotulella tehdyt puurot, sopat ja muut mätöt. 

Mustikoita poimittiin valtavasti, valtavasti jäi vielä metsään. Mulle tulee marjametsässä aina sellainen vielä yks varvikko mania. Että jos vaikka kukaan muu ei satu juuri tälle mättäälle, niin jää hyvät marjat poimimatta. Kaikenlaista sitä ihmisen mielessä liikkuukin.

Ukkoskuuro sattui kerran kohdalle. Just ehdittiin tyttöjen kanssa yölliseltä vessareissulta takaisin petiin, kun kunnolla ja ihan päällä rysähti. Vettä tuli kuin saavista kaatamalla. Aamulla taas paistoi, niin oli nättiä ja raikasta.

Tänään mulla alko työt, huomena kaks menee kouluun, keskiviikkona viimeinen ja yhdellä ei ole lomaa ollutkaan. Arkea eletään.

tiistai 28. heinäkuuta 2015

3 viikkoa rantakallioilla

Rantakalliolla

Sammakkoprinssi

Sumu

Iltakalassa

Saaristo

Sieniä

Illan valo

Metsätie

Oltiin mökillä. Makasin kolme viikkoa rantakallioilla. Paikkaa vaihdettiin sen mukaan mitä muksut kulloinkin mielivät tehdä. Haukipaikka, hyppypaikka, kiipeilypuu, laiturikallio, pikkupoukama, kärki, lahnatuulikallio, kivienheittelypaikka... Muksut jo sen verran isoja ettei niitä tarvitse enää koko aikaa silmä tarkkana vahtia ja valvoa. Toisella silmällä katselee taivaita ja toisella muksuja, toinen korva kuuntelee tuulta ja toinen mikä meininki jälkikasvulla. Kesän sateista saatiin mekin osamme, vaan rankimmankin kuuron jälkeen on päivä taas paistanut.

Tuntee relanneensa.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Lomalaiset iltakävelyllä

Abrahaminkatu

Abrahaminkatu

Betania, Perämiehenkatu

Huvilakatu

Tehtaankatu

Olympiaterminaali

Olympiaterminaali

Kauppatori

Havis Amanda

Sunnuntaina lähdettiin ystävän kanssa iltakävelylle kaupunkiin. Metrolla Kamppiin, Abrahaminkatua Koffinpuistoon ja siitä Betaniatalolle. Mun vuosien takainen työmatka. Eikös vaan ollutkin hienot ikkunat silloisessa työpaikassa, nuo pyöreät! Punavuoresta jatkettiin Kaivopuiston, kauppatorin ja Espan puiston kautta rautatientorille. Kuljettiin hiljakseen, istuttiin penkeillä, katseltiin ja kuvattiin.

Silloin nuorena, villinä ja vapaana, oli vallan mukavaa asua Kampissa, lähellä kaikkea = lähellä rientoja. Nyt sitä arvostaa toisenlaisia asioita ja onnellisena asuu lähiössä.  Olisin kyllä valmis lähtemään vielä enempi syrjäkylille, ihan kunnolla maalle. Tiedä sitten osaisiko sitä siellä olla ja elää, haaveissa ja ajatuksissa kyllä tuntuisi hyvältä vaihtoehdolta. Ei siellä kyllä puoli yhdentoista aikaan pääsisi whopperille, niin kuin iltakävelyn päälle nyt mentiin...

Loma on kesän parasta aikaa! Ensimmäinen viidestä lomaviikosta menossa, voi vaan hymyillä :)

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Unista

Painajainen

Ihana uni

Minä ja muutama muksuista ollaan unennäkijöitä. Mä olen aina nähnyt paljon unia, kaikenlaisia. Hyvät unet on mukavia,  painajaiset tietenkin kauheita. Onneksi sentään painajaisia näkyy vähemmän kuin hyviä unia. Päivän asiat, tekemiset, tapahtumat ja ajatukset tulee usein uniin. Osa unista on kyllä ihan tuulesta temmattuja eikä niillä ole mitään yhteyttä elävään elämään. Stressi ja huoli tuo mukanaan painajaiset ja katkonaiset yöunet.  

Usein muistan unet herättyäni. Joskus taas yrittää muistamalla muistaa eikä mitään kuvaa nouse mieleen. On vaan sellainen hyvä tai huono fiilis unesta riippuen. Sitten tuntien, päivien, viikon päästä yhtäkkiä muistaa, että ai niin!! Oon joskus miettinyt kirjoittaa unia ylös, mutta eipä ole tullut sitä tehtyä. Yksi tytöistä on kovin kiinnostunut unista ja unen maailmasta, hän omiaan kirjaa ylös.

Kun muksut oli pienempiä, oli kaikenlaisia tilanteita. Olivat nähneet unia ja pitivät niitä totena. Kerran lähdettiin liikenteeseen ja poika ihmetteli, että joko iskä ehti auton korjata. Oli nähnyt unta että mun autoni paloi ja iskä lupasi sen korjata. Edelleen on luultavasti siinä uskossa, että iskäpä se hoiti kunnialla senkin homman.

Nuorin tyttö taitaa olla porukan kovin unennäkijä, harvemmin vain nukkuu. Nämä kuvat piirsi melkein peräkkäisten öiden unista. Painajaisessa oli luokkakavereiden kanssa kiinalaisessa ravintolassa syömässä kun tuo tyyppi tuli päitä katkomaan. Onneksi tyttö oli yksi niistä viidestä jotka selvisivät. Seuraavassakin unessä tytölle kävi hyvin. Hän nukkui ikiunta, mutta onneksi paikalle sattui prinssi joka herätti hänet suudelmalla. Ooooo, ihan kuin sadussa!

Meillä muuten puhutaan toisinaan sellaisista tyypeistä kuin Kaaka, Mustakäsi, Valkohattu ja Mandariinipää. Tyttö on nähnyt tyypeistä unta ja ne on ollu niin pelottavan järkyttävän kauheita unia että niitä pitää vieläkin joskus käydä läpi. Enää ne ei pelota, mutta kauhulla muistellaan.

Ensi yöksi toivotaan ja toivotellaan hyviä öitä ja kauniita unia!


keskiviikko 10. kesäkuuta 2015