tiistai 28. heinäkuuta 2015

3 viikkoa rantakallioilla

Rantakalliolla

Sammakkoprinssi

Sumu

Iltakalassa

Saaristo

Sieniä

Illan valo

Metsätie

Oltiin mökillä. Makasin kolme viikkoa rantakallioilla. Paikkaa vaihdettiin sen mukaan mitä muksut kulloinkin mielivät tehdä. Haukipaikka, hyppypaikka, kiipeilypuu, laiturikallio, pikkupoukama, kärki, lahnatuulikallio, kivienheittelypaikka... Muksut jo sen verran isoja ettei niitä tarvitse enää koko aikaa silmä tarkkana vahtia ja valvoa. Toisella silmällä katselee taivaita ja toisella muksuja, toinen korva kuuntelee tuulta ja toinen mikä meininki jälkikasvulla. Kesän sateista saatiin mekin osamme, vaan rankimmankin kuuron jälkeen on päivä taas paistanut.

Tuntee relanneensa.

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Lomalaiset iltakävelyllä

Abrahaminkatu

Abrahaminkatu

Betania, Perämiehenkatu

Huvilakatu

Tehtaankatu

Olympiaterminaali

Olympiaterminaali

Kauppatori

Havis Amanda

Sunnuntaina lähdettiin ystävän kanssa iltakävelylle kaupunkiin. Metrolla Kamppiin, Abrahaminkatua Koffinpuistoon ja siitä Betaniatalolle. Mun vuosien takainen työmatka. Eikös vaan ollutkin hienot ikkunat silloisessa työpaikassa, nuo pyöreät! Punavuoresta jatkettiin Kaivopuiston, kauppatorin ja Espan puiston kautta rautatientorille. Kuljettiin hiljakseen, istuttiin penkeillä, katseltiin ja kuvattiin.

Silloin nuorena, villinä ja vapaana, oli vallan mukavaa asua Kampissa, lähellä kaikkea = lähellä rientoja. Nyt sitä arvostaa toisenlaisia asioita ja onnellisena asuu lähiössä.  Olisin kyllä valmis lähtemään vielä enempi syrjäkylille, ihan kunnolla maalle. Tiedä sitten osaisiko sitä siellä olla ja elää, haaveissa ja ajatuksissa kyllä tuntuisi hyvältä vaihtoehdolta. Ei siellä kyllä puoli yhdentoista aikaan pääsisi whopperille, niin kuin iltakävelyn päälle nyt mentiin...

Loma on kesän parasta aikaa! Ensimmäinen viidestä lomaviikosta menossa, voi vaan hymyillä :)

tiistai 30. kesäkuuta 2015

Unista

Painajainen

Ihana uni

Minä ja muutama muksuista ollaan unennäkijöitä. Mä olen aina nähnyt paljon unia, kaikenlaisia. Hyvät unet on mukavia,  painajaiset tietenkin kauheita. Onneksi sentään painajaisia näkyy vähemmän kuin hyviä unia. Päivän asiat, tekemiset, tapahtumat ja ajatukset tulee usein uniin. Osa unista on kyllä ihan tuulesta temmattuja eikä niillä ole mitään yhteyttä elävään elämään. Stressi ja huoli tuo mukanaan painajaiset ja katkonaiset yöunet.  

Usein muistan unet herättyäni. Joskus taas yrittää muistamalla muistaa eikä mitään kuvaa nouse mieleen. On vaan sellainen hyvä tai huono fiilis unesta riippuen. Sitten tuntien, päivien, viikon päästä yhtäkkiä muistaa, että ai niin!! Oon joskus miettinyt kirjoittaa unia ylös, mutta eipä ole tullut sitä tehtyä. Yksi tytöistä on kovin kiinnostunut unista ja unen maailmasta, hän omiaan kirjaa ylös.

Kun muksut oli pienempiä, oli kaikenlaisia tilanteita. Olivat nähneet unia ja pitivät niitä totena. Kerran lähdettiin liikenteeseen ja poika ihmetteli, että joko iskä ehti auton korjata. Oli nähnyt unta että mun autoni paloi ja iskä lupasi sen korjata. Edelleen on luultavasti siinä uskossa, että iskäpä se hoiti kunnialla senkin homman.

Nuorin tyttö taitaa olla porukan kovin unennäkijä, harvemmin vain nukkuu. Nämä kuvat piirsi melkein peräkkäisten öiden unista. Painajaisessa oli luokkakavereiden kanssa kiinalaisessa ravintolassa syömässä kun tuo tyyppi tuli päitä katkomaan. Onneksi tyttö oli yksi niistä viidestä jotka selvisivät. Seuraavassakin unessä tytölle kävi hyvin. Hän nukkui ikiunta, mutta onneksi paikalle sattui prinssi joka herätti hänet suudelmalla. Ooooo, ihan kuin sadussa!

Meillä muuten puhutaan toisinaan sellaisista tyypeistä kuin Kaaka, Mustakäsi, Valkohattu ja Mandariinipää. Tyttö on nähnyt tyypeistä unta ja ne on ollu niin pelottavan järkyttävän kauheita unia että niitä pitää vieläkin joskus käydä läpi. Enää ne ei pelota, mutta kauhulla muistellaan.

Ensi yöksi toivotaan ja toivotellaan hyviä öitä ja kauniita unia!


keskiviikko 10. kesäkuuta 2015

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Opettelisiko latinaa?

valkoinen syreeni

lila syreeni

keto-orvokki

koiranputki ja niittyleinikki

voikukka

laskuvaarjot

Kyllä kelpaa kävellä työmatkaa, niin on nättiä että! Oikeasti tulee harvoin käveltyä, aina jää lähteminen niin viimetippaan ettei meinaa autollakaan keretä ajoissa. Pitäisi vaan päättää, että auto jää halliin ja jalat vieköön. Ehkäpä tavoite ensi syksylle?

Meillä nuo kaksi kalastavaa lasta opettelee kalojen latinankielisiä nimiä. Abramis brama, esox lucius, ja rutilus rutilus on ainoat joille minä osaan antaa myös suomenkielisen nimen. Kaikki muut on mulle... no latinaa. Aloin tässä ajattelemaan, että jospa yllättäisi porukat ja opettelesi vastaiskuna kasvien latinankieliset nimet! Voisi olla itsellekin iso yllätys, jos jotain mieleen jäisi. Muutakin kuin viola tricolor...

Mukavaa viikonvaihteen jatkoa!

Ne muuten on lahna, hauki ja särki, ne kalat.


tiistai 2. kesäkuuta 2015

Jo kesäkuu

Ilo

stipendi

nukkuva kissa

hiukset kuiviksi

Lauantaina juhlistettiin ylioppilaita ja iloittiin koulujen kesäloman alkamista. Ylioppilasjuhlissa oltiin vieraina, mikäs on juhliessa kun pääsee valmiisiin pöytiin herkkujen ääreen ja mukavaan seuraan. Meidän perheen seuraaviin yo-juhliin on useampi vuosi aikaa, sitä ennen juhlitaan parit ripillepääsyt.

Koululaiset toivat kotiin kukin näköisensä todistuksen ja kukin ansioidensa mukaan saadun stipendin. Miten samoista aineista voikin tulla niin erilaisia tyyppejä, tässäkin asiassa!

Viikonloppuna pääsin ystävän ja kummikissan luo yökylään, ihan yksin. Pitsaa, muutama sidukka, valokuvia, maailman parannusta pitkälle yöhön ja seuraava päivä käyntiin hyvällä aamiaisella. Ihan maistui minilomalta vaikkei Vuosaarta kauempana oltukaan.

"Monelta sä pääset?", "Pääseeks kaverit mukaan?". "Mikset sä jo tuu?", "Kauan vielä?", "Sun pitäs olla jo kotona!". Lapset lomalla ja vanhemmat töissä ei ole paras mahdollinen yhtälö. Puhelin pirisee ja viestit kulkee. Varsinkin kun työpäivän jälkeen on tarkoitus tehdä jotain mukavaa. Tänään se mukava oli uiminen. Sinne ne mereen hyppäs, vaikka kylmä oli sekä ilma että vesi. Kyllä sitä itekin penskana, nykyään enää keskellä kesää hellejakson aikana. Jos sillonkaan...

Sehän on kesäkuu ja suvi suloinen. Tai ainakin kesäkuu.

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Toukokuussa töissä

ruusuja eskareille

Viikon migreeni lannistaa sitkeimmänkin sissin. Ei siitä sen enempää, kuin että yhtä helvettiä oli, mutta selvisinpäs taas. Seuraavaa kertaa ei odotella eikä toivota. Tulee  kun on tullakseen, mieluusti myöhemmin kuin heti kohta.

Töissä toukokuu on hulabaloobalaita, ihan kivalla tavalla. Mietitään kevätjuhlien laulut ja leikit, harjoitellaan esityksiä, kyhätään rekvisiittaa ja virittäydytään juhlatunnelmaan. Me talon nuorin porukka laulettiin ja leikittiin juhlassa lasten suosikkilaulu kuluvalta vuodelta. Tuttu ja kiva laulu = mahdollisimman vähän treenistressiä. Molemmissa isompien ryhmissä roolitettiin ja käsikirjoitettiin pienet näytelmät muksujen ehdotusten ja toiveiden pohjalta. Alkuun ei ollenkaan meinaa mistään tulla mitään ja muutaman viikon päästä tyypit esittää juttunsa ihan tosta vaan! On ne niin huippuja ne meidän talon lapset!

Haikeana sitä aina lähettää eskarit kesälaitumien kautta koulutielle. Tänäkin vuonna joukossa on muutama, joita on vuoden vanhasta hoitanut. Rakkaiksi tulleet. Ei kuivin silmin selvitty näistäkään juhlista. Niin olivat ruusunsa ansainneet. Perjantaina pari työkaveriakin lähetetään halauksin ja onnetoivotuksin kohti uusia haasteita.

Tällä viikolla ollaan tyhjennetty seiniä lasten töistä, pakattu varavaatteita ja kuravehkeitä kotiin vietäväksi, tehty viimeiset rästihommat loppuun. Huomenna koko päivän retki ja siinähän se siten on tämä kausi. Toki kesä tehdään hommia, arki rullaa eteenpäin totuttuun tapaan mutta rennommalla ja laiskemmalla otteella. Ollaan ja nautitaan pienemmästä porukasta ja toivottavasti aurinkoisesta kesästä. 

Mulla alkaa loma heinäkuun alkupuolella, eihän siihen ole enää kuin viisi viikkoa :)